torstai 22. maaliskuuta 2018

Mielen maisemia

Aina ei ole helppoa olla iloinen ja positiivinen. Aina ei hartaista yrityksistäkään huolimatta onnistu löytämään ikävistä asioista sitä valoisampaa puolta. 
Monesti sitä vaan pitää rämpiä ja rypeä alakulon alhossa aikansa, ennen kuin onnistuu erottamaan ne kallisarvoiset kultajyvät sieltä akanoiden keskeltä. Näkemään jälleen ne kaikki kadonneet valonpisarat, sekä hämmästymään ja häikäistymään niistä lukuisista elämän eteen heittämistä ihmeistä ja ilonaiheista. Niistä ihan pienimmistäkin. 

Aika-ajoin on hyvä hiljentyä kuuntelemaan mitä sydämellä on sanottavana. Saada se joskus niin ärsyttävän realistinen, jopa pessimistinen "järjen ääni" vaikenemaan ja kuulemaan, sekä kunnioittamaan sydämen sykähdyttävää sanomaa. 

Meren äärelle kävelin taas kerran tuota tuttua, mutkaista ja mäkistä polkua pitkin. Saavuttuani rantaan ja istuessani tuulensuojassa auringon lämmittämän kiven päällä, muistui mieleeni eräs itseänikin ihan erityisesti koskettava runo. Luen sitä mielessäni kuin mantraa, ja tiedän löytäväni takaisin tuolle onnellisten oivallusten polulle.


Älä piilota iloa, arki.
Älä kätke kirkasta taivasta,
älä murskaa unelmia,
älä mykistä arkoja ajatuksia.

Näytä minulle 
tavallisuuden rikkaus, pieni onni, 
rihkamasta irrotettu riemu.

Vie silmistäni sumu ja yö,
päästä valloilleen heleä tuuli, 
että ripustaisin iloni tienviitoiksi
kaikkien nähtäviksi 
valon pilkahdukset.

-Piia Perkiö-
















Nauru on kuin lämpöinen ja säkenöivä aurinko, joka ajaa talven pois ihmisten kasvoilta. 

-Victor Hugo-

36 kommenttia:

  1. Kiitos runosta - sopii minulle tähän iltaan enemmän kuin hyvin.
    Niinhän se välillä elo menee, että nähdäkseen sen hyvän pitää tietää, mitä on sillä toisella puolella.
    Valoisia ja aurinkoisia päiviä sinulle, Ansku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti itsellesi ilahduttavista, lämpöisistä sanoistasi ♥

      Pari päivää pienoisessa matalapaineen keskuksessa tuli tällä kertaa rämmittyä, mutta jo tänään on taas valon- ja ilonpilkahdusten vuoro :)
      Välillä vastatuuleen ja välillä taas myötätuuleen täällä kuljetaan. Sitähän tämä elämä on.

      Myötäisiä ja mukavia maalispäiviä sinulle Lady ♥

      Poista
  2. Voi taivas Ansku.Katsokoot kanssamatkustajat,tällä tuli nyt itku.Kuinka voikaan runo osua kohdilleen omaan elämään.Ilo on täälläkin hakusessa.Tuntuu,että kohta musertuu taakan alle.Tuntuu,että joku painaa harteista maata vasten.Vaikka kuinka räpiköi vastaan ja etsii niitä onnenpisaroita.Kiitos tästä postauksesta Ansku!♡
    Toivon,että pian koittavat taas kevyemmät päivät,meille molemmille.♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua siskosta siellä taakan alla taipumassa ♥

      Alan näköjään joka kevät näihin aikoihin olemaan melkolailla väsynyt pitkään, pimeään ja työntäyteiseen talvikauteen. Tuntuu ettei ketään ehdi koskaan tapaamaan, missään ei ehdi, eikä edes jaksa käydä, kun lähes kaikki aika ja energia menee työn tekemiseen.
      Eihän se totuus nyt ihan näin synkkä ole, mutta siltä se vaan taas kerran alkaa tuntumaan.
      Onneksi tämä maaliskuu on jo tosi valoisa, joten energiaakin on huomattavasti enemmän :)

      Kunpa kevyemmät päivät odottaisivat meitä jo ihan kulman takana ♥
      Lämpöisiä ajatuksia ja lohduttava halaus sinulle ♥

      Poista
  3. ♥ Niin kauniisti kirjoitettu - sekä sinulta, että runoilijalta.

    Valoisaa viikonloppua, Ansku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten suuresti ilahdutit sydämellisillä sanoillasi ♥
      Kiitos sitä samaa toivon sinulle Anu ♥

      Poista
  4. Yleensä kun oikein vetää alakulon puolelle, niin se seuraava päivä on himpun verran parempi! Eikä oo mitään parempaa edes tapahtunut. Vissiin vain pää on saanut tarpeekseen siitä fiiliksestä. Puhuminen auttaa minulla ja suklaa, tosin sitä voi mennä jonkisenkin verran. Pidän ns. pyjamapäiviä säännöllisesti, enkä tee yhtään mitään. Löhöän sohvalla ja usutan kohtaloa iskemään vielä kerran! En välitä, syön sitä suklaata ja olen! Ei vaikuta (rumasana) vertaa!! Harvoin niitä päiviä on, mutta oma perhe tunnistaa ne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan kuvailemasi olotilan, sekä nuo käyttämäsi "lääkkeet" ;)
      Kovinkaan usein, enkä kovinkaan kauaa jaksa koskaan rypeä ja rämpiä alakulon alhossa.
      Monesti huomaan olevani itse itseni pahin vihollinen mitä tulee juurikin tuohon "järjen" ääneen. Arvelenkin, että minun pitäisi hieman useammin päästä ns. tuulettumaan tyttöporukassa, sillä näen muutamaa hyvää ystävääni ihan liian harvoin. Jaettu ilo on vähintään kaksinkertainen, samoin jaetut huolet ja murheet vähintäänkin puolittuvat.
      Toisaalta, onhan tämäkin eräänlaista terapiaa, ja vieläpä ihan ilmaista :D Kiitos teidän sydämellisten ihmisten ♥

      Poista
  5. Kiitos kauniista Perkiön runosta!Kyllä niitä "alhopäiviä" on vaan välillä kahlattava; on se tuttua minullekin. Elämä on valon ja varjon leikkiä.
    Hyvää ja voimaannuttavaa viikonloppua Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat nämä "alhot" olla melkoisen "tuttua kauraa" erityisesti kaikille meille naisille ;)
      Toisaalta, tunteella kun elää, niin eipä ole ainakaan tasaista eloa ja oloa :D
      Kiitos Piipe kovasti sinulle! Ilon- ja valonpisaroita viikonvaihteeseesi ♥

      Poista
  6. Kaunis ja koskettava postaus❤ Tuo on niin totta että hyvä on välillä pysähtyä ja kuunnella sydäntään..Halauksia❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piia Perkiö on pukenut kauniisti ja koskettavasti sanoiksi varmasti meille monille niin tutut tuntemukset ja ajatukset.
      Kiitos Päde sydämellisistä sanoistasi ♥ Halauksia ja lämpöisiä ajatuksia lähetän luoksesi ♥

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulle Hannele ♥

      Poista
  8. Kiitos! <3 Runo osui juuri tänään todella kovasti minuun!
    Aurinkoista viikonloppua sinulle Ansku! Halein <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämellinen kiitos myös sinulle Kaisa ♥
      Valoisaa ja virkistävää viikonvaihdetta sinulle ja läheisillesi ♥

      Poista
  9. Uuh, mikä tunnelma... niin kuvissa kuin sanoissa.

    VastaaPoista
  10. Lämmin postaus mielialakulosta huolimatta!
    Pimeiden päivien keskellä ei aina tosiaan jaksa eikä ole pakko.
    Silloin toivoo rinnalleen vahvaa kanssakulkijaa! <3
    Ajatus sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, virtuaalisesti vahvalle kanssakulkijalleni ♥
      Rakastan kevättä ja kesää, sekä juurikin tätä valoisuutta ja tietenkin myös luonnon heräämistä talven jälkeen uuteen eloon. Se on tavallaan itselleenkin kuin uusi alku :)

      Tätä blogia nyt jo kuudetta vuotta kirjoitettuani, olen väkisinkin huomannut, että näköjään joka kevät tulee eräänlainen "notkahdus" joka mitä ilmeisimmin johtuu väsymyksestä. Pimeä, pitkä, työntäyteinen talvi on nyt kuitenkin jo takanapäin, onneksi!!! :D
      Onneksi ei myöskään ihan aina ole pakko jaksaa. Kiitos vielä sinulle ihanaiselle ♥ Lämpöisiä ajatuksia ja halaus luoksesi ♥

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kunpa sitä itsekin olisi aina yhtä tyyni :)
      Onneksi luonnon äärellä hiljentymällä voi löytää mielenrauhan.
      Kiitos Katja ♥

      Poista
  12. Ihana postaus, tänne olisin halunnut jäädä lepäämään. <3 Upeat kuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen voimavara tämä lumoava luontomme kyllä on :)
      Kiitos kovasti Tiia, ja oikein ihanaa alkavaa viikkoa sinulle ♥

      Poista
  13. Mielenmaisemalla on iso vaikutus. Se osaa lohduttaa ja tukea alakulon iskiessä. Samaan pystyy runo, jolla on sanottavaa oikealla hetkellä.
    Sinulla on nämä molemmat lähelläsi ja totta kai löydät onnellisten oivallusten polun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet! Luonnossa liikkuminen ja lukeminen ovat tosi tärkeitä ja antoisia ajanvietteitä minulle. Joskus se oikea polku on hukassa, mutta onneksi ei kauaa ;)
      Tänään ehdin juoda iltapäiväkahvit vielä auringonpaisteisella kotiterassilla ja sain siinä samalla seurata ruokinnalle saapuvia pikkulintuja. Ne muuten laulelivat tosi iloisesti ja kovaäänisesti. Selvästi on jo kevättä ilmassa ;)
      Kiitos aimarii ja mukavaa maaliskuun viimeistä viikkoa sinulle ♥

      Poista
  14. Joskus mielen valtaa selittämätön suru. Melankolia ja alakulo. Nekin on vaan elettävä, jotta ilo tuntuisi taas joltain. Toki suruilla on myös syynsä ja alakulolla aiheuttajansa. Mutta kuten pakahduttava onni voi saapua hetkellä, jolloin sitä vähiten osaa odottaa, on surullakin yllättävät hetkensä.

    Kuka minä olen? Mihin menossa? Millä on merkitystä? Tilinpäätösten keskellä on välitilinpäätöksiä. Joskus tiuhaankin. Sitä kai ihmisyydeksi kutsutaan.

    Kaikkea hyvää Ansku ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja! Kiitos ihanasta kommentista Nelina ♥

      Niinhän se on, että aika-ajoin on hyvä pysähtyä pohtimaan niitä elämän suuria sekä vähän pienempiäkin kysymyksiä.
      Välillä vaan tuntuu että taidan pohdiskella turhankin paljon ja turhia(kin) asioita ;)
      Monissa asioissa huomaan että olen itse itseni pahin vihollinen. Järki vastaan tunteet ja sitä rataa. Eipä ole helppoa tämä ihmisen elo, vaan eipä sen pidä aina ollakaan :D

      Kiitos Nelina kauniista sanoistasi ja kaikkea hyvää toivon myös sinulle ♥

      Poista
  15. Kiitos ihanista kuvista ja sanoista!
    Kuinka kauan olet harrastanut runojen lukemista ja kirjoitatko niitä muistiin vai onko sinulla kasapäin runokirjoja? Sinun valitsemat runot ja tekstit ovat niin kauniita, lohduttavia ja kannattelevia.
    Toivottavasti kevät tuo lisää ilonpilkahduksia ja jäät alkavat sulaa, jotta pääset vesille. Meillä on lähes metri lunta - en muista ikinä olleen näin paljon. Meillä yksikin lämpöaste otetaan ilolla vastaan.
    Lämpöä ja valoa elämääsi ja kaunista pääsiäistä! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin jo yläasteella kiinnostua ensimmäisen kerran runoudesta, ja siitä asti olen enemmän ja vähemmän aktiivisesti niitä lukenut. Minulla on aika monta vihkoa, joihin olen vuosien varrella ihan käsin kirjoittanut talteen runoja, jotka ovat minua puhutelleet. Muutama lahjaksi saatu runokirjakin tuolta lipaston laatikosta löytyy :)
      Pakkasia on pidellyt täälläkin, varsinkin öisin (viime yönä -10) mutta uskotaan ja toivotaan että vapuksi taas päästään vesille.
      Toivottavasti sieltä sinunkin kotikulmilta lumet lähtevät pian sulamaan! Voi sitä ihanaa hiirenkorvien hennonvaaleaa vihreyttä, multaisen maan tuoksua, muuttolintujen paluuta....Eihän tässä enää malttaisi odottaa :D
      Kaunis kiitos Terttu tästä ihanasta kommentistasi, jolla toit lämpöä ja valoa luokseni enemmän kuin ehkä aavistatkaan ♥
      Lämpöisiä ja aurinkoisia pääsiäispyhiä sinne sinulle ♥

      Poista
  16. Ihana runo, koskettava. Arki voi tuntua joskus musertavan alleen, muistan tuon tunteen liiankin hyvin. Mitä sanoisin sinulle ystäväni? Synkkien päivien jälkeen tulee aina valoisampia päiviä. Sinulle tsemppiä ja iloa päiviisi. Aurinko ja valo osaavat hoivaamisen taidon.
    Aivan ihanat kuvat! Runo ja kuvat sopivat yhteen. Hyvää pääsiäisen odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perkiö on kirjoittanut paljon ihania runoja. Tämä on ainut jonka olen joskus kirjoittanut muistiin runovihkooni :)
      Kohta alkaa helpottamaan kun lopetan kokonaan tuplavuorojen tekemisen ja muutenkin vähennän viikottaista työtuntimäärää roimasti koko veneilykauden ajaksi. Pakko hellittää työtahtia etten kuluta itseäni ihan loppuun.

      Kohta näen taas ystäviä ja perhettäkin huomattavasti enemmän, ihanaa ♥

      Kiitos Tuula ♥ Olet ihanan sydämellinen ja sanasi ilahduttavat aina yhtä suuresti :)
      Iloista pääsiäistä sinulle ♥


      Poista
  17. Kaunis postaus ja upeat kuvat! Hyvää pääsiäisen aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tiiu ♥
      Oikein ihanaa pääsiäisen aikaa myös sinulle ja läheisillesi ♥

      Poista
  18. Miten hyvin oletkaan vanginnut talven ja jään ja meren. Upeat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos orvokki ♥ Kevättalvi on upeaa aikaa kaikessa kirkkaudessaan :)

      Poista