perjantai 26. tammikuuta 2018

Koiruuksia

"Jo vuosituhansia koira ja ihminen ovat kesyttäneet toisiaan. Ystävyys on aina kaksisuuntaista. Kasvattaja antaa koiralleen ruokaa, rajoja ja rakkautta - koira ihmisilleen ulkoliikuntaa, uskollisuutta ja iloa. Olen poiminut Koiruuksiin sitä ilosofiaa, johon koiramme meitä kasvattavat." Näin kertoo Maija Paavilainen Koiruuksia-kirjansa takakannessa. Kirjan, jonka olen saanut lahjaksi, ja josta olen tähän huumorilla höystettyyn, mutta halutessaan toki myös vakavasti otettavaan ;) postaukseen lainannut muutamia Maijan kirjoittamia ilosofioita. Ja minä kun en edelleenkään osaa piirtää, joudutte tyytymään näihin otoksiini omista sekä siskoni koiruuksista, niin nykyisistä kuin jo edesmenneistä.


Riittää kun kuuntelee
vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään





Jokainen saa olla olemassa
kaikkine karvoineen 





Sukupuuhun katsomatta
luonne tulee esiin
jos sitä on




Kasvattajan vika
jos lemmikki luulee
itseään leijonaksi





Jokainen on oman muotonsa valio





Erilaisuus on rikkautta:
Kaikenlaisia tarvitaan





Lahjaksi annetaan elämä
eikä suorituspaineita




Välillä on pakko
vain iloita olemisestaan





Jokainen on mahdollinen ystävä





Kukaan ei ole liian vanha leikkimään






Ilo ei pysy piilossa





Ei tiedä osaavansa
ellei yritä





Rohkea kulkee omia polkujaan




Jokainen jalostuu vanhetessaan





Jokainen päivä on hyvä




Harmaudesta huolimatta iloa ja valoa viikonloppuunne! 
-ansku & koiruudet-

PS. Hilun (Maatiaiskanasen elämää -blogista) toivotan lämpimästi tervetulleeksi mukaan Tuuliin ja Tyrskyihin 


22 kommenttia:

  1. Ihana postaus♥
    Meillä Niilon kasvatus on mennyt sen verran pieleen, että luulee itseään berhandilaiseksi...tai joksikin isoksi koiraksi. TAitaa kylläkin olla noiden pienten koirien sairaus..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niinhän tuo meidän pikkupappakin luulee olevansa vähintäänkin leijonan kokoinen ja vissiin näköinenkin :D Pienillä koirilla on monesti tosi iso ego, eivätkä taida edes tajuta olevansa pieniä ;)
      Kiitos Hannele ♥

      Poista
  2. Ihana postaus! <3 Toi todellakin iloa tähän harmaaseen sadepäivään. Ilosofiat ja kuvat sopivat niin mainiosti yhteen, niin kuin nuo ilosofiat koiran sekä meidän ihmisten elämään.
    Oikein ihanaa viikonloppua sinulle Ansku! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista, ilahduttavista sanoistasi!
      Minustakin nämä ilosofiat pätevät yhtälailla meihin ihmisiin, kun niitä vähänkään syvällisemmin alkaa ajattelemaan :)
      Kiitos Kaisa ja oikein ihanaa viikonloppua myös sinulle ♥

      Poista
  3. Ihana postaus koirien ystäville!
    Koira on todella uskollinen ystävä, josta luopuminen sen vuosienmittaisen pyyteettömän ystävyyden jälkeen on maailman kipeimpiä asioita.Siinä tilanteessa murehtijasta pahimmalta tuntuu se että joku sanoo: "Sehän oli vain koira." Koira on parhaimmillaan tarkkaan harkittu perheenjäsen.
    Mutta tätä ennen on monia, monia iloja tuottavia vuosia.
    Tytär joutui käyttämään lujaluonteista nuorta koiraansa koiraterapeutilla, koska perheessä oli epäselvyyksiä siitä kuka oli pomo :D Muutamia hyviä kikkoja ja konsteja ja elämä palasi mallilleen. Tämä vain sen takia, että omistajankin kannattaa välillä katsoa peiliin, kun tätä uskollista ystävääsä kasvattaa.
    Olikohan tämä nyt tavallaan liian napakka kommenti, varsinkin kun tämä postauksesi oli niin hyvä. Olen koirien ystävä ja toivon hyvää yhteiseloa kaikille:)
    Ja siulle hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. Koko perheen voimin olemme hyvästelleet jokaisen rakkaan perheenjäsenemme ja suuri suru se on joka kerta ollut. Pyyteettömämpää ystävyyttä tuskin on olemassakaan ♥
      Kyllä koiralle pitää päättäväisesti, mutta silti lempeästi osoittaa että ihminen on laumanjohtaja. Pelkällä lellimisellä ei hyvä heilu, ainakaan jos koiralla sitä luonteenlujuutta löytyy. Voin sanoa tämän myös ihan omasta kokemuksesta :) Välillä tuntuu että koirat "kasvattavat" meitä ihmisiä ehkä jopa enemmän kuin me niitä ;)
      Kommenttisi ei ollut yhtään liian napakka, vaan täyttä asiaa!
      Kiitos Vikki ja oikein ihanaa viikonloppua myös sinulle ♥

      Poista
  4. Niin ihana postaus ja ihanat koiruudet! Maija Paavilaisen kirjoittaman kirjan, ei tosin tätä samaa, sain minäkin lahjaksi kun lopetin yhdessä työpaikassani.
    Ihanaa kevättalven aikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maijalta löytyy paljon näitä kivoja aforistisia piirroskirjoja. Sanat kertovat paljon, mutta kuvat vielä enemmän. Siinä varmasti hänen kirjojensa suosion salaisuus :)
      Kiitos Krisse! Kauniita ja kuulaita kevättalven päiviä myös sinulle ♥

      Poista
  5. Voi Ansku miten ihana postaus♥ Niin suloisia karvakamuja kaikki! Se pyyteetön rakkauden määrä mitä noilta nelijalkaisilta ystäviltä saadaan on niin liikuttavan suloista:) Postilaatikolla käyntikin on pitkä aika ja taas tervehditään ihan kun ei olisi päiviin nähty:) Sielläkin näyttää tuo lumi olevan suuri ilon aihe:) Mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumesta nauttivat suuresti niin kaksi kuin nelijalkaisetkin perheenjäsenemme :) Lasten ja koirien riemua on aina yhtä hauska seurata, ja mikä parasta, on sillä myös tapana tarttua meihin yleensä niin "asiallisiin" aikuisiinkin ;)
      Kiitos Päde ja mukavaa viikonlopun jatkoa myös sinulle ♥

      Poista
  6. Voi hitsi, miten ihana postaus!!! Hellyttävät kuvat ja viisaat ajatelmat. <3 Minusta tuli koirafani miniäni Mauri-koiran myötä. Tunnen suurta iloa aina, kun tapaan Maurin, joka on täynnä energiaa, hassuttelua, iloa ja uskollisuutta. Se tulee ihan liki, kaipaa rapsutusta, katsoo kauniisti silmiin ja osoittaa niin monella tapaa kiintymystä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta koirissa yksi paras piirre on niiden tapa elää hetkessä. Ne eivät murehdi menneitä, eivätkä ole huolissaan huomisesta, vaan nauttivat elämästä juuri tässä ja nyt. Osaisipa sitä itsekin elää vähemmällä huolehtimisella ;)

      Oi että, Maurihan tuntuu olevan hyvin paljon tuon meidän mustavalkoisen lapinkoiratyttömme Aavan kaltainen. Energinen, temperamenttinen, aina iloinen ja vaikka välillä tuntuu että korvat ovat koristeena päässä, niin yritän ymmärtää sitä ja suhtautua tähän (ominaisuuteen) kärsivällisesti. Aava nyt vaan ei voi sille mitään että innostuu aivan valtavasti kaikesta kivasta :D

      Kiitos Piipe ihanasta kommentistasi ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle ♥

      Poista
  7. Kävin jo eilen lukemassa tämän aivan ihanan postauksesi rakkaista kanssakulkijoistamme! <3 Nyt kerkesin blogeihin ajan kanssa.
    Niin hyvänmielen ajatuksia noihin ihkuihin kuviin liitettyinä!
    Mitä elämämme olisi ilman koiria? Ei oikein voi asiaa ajatellakkaan.
    Ovat ne aitoja, uskollisia ja kaikessa raivostuttavuudessaankin välillä korvaamattomia ystäviä isolla Y.llä.:) Minullakin on niin ikävä pientä suurta ukkoani parsson Santtua.Onneksi elämääni kuuluu nyt Sisu.
    Tuo pusukuva on niin kuvaava. "Sinä tärkeä emäntäni, rakastan sinua omalla tavallani nenänpäästäni hännänpäähän asti".
    Kertakaikkiaan hurmaavat kuvat ja tekstit! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat ovat aina niin aitoja ja vilpittömiä, myös niitä raivostuttavia tapojaan ja luonteenpiirteitään myöten :D Ne eivät esitä mitään ja hyväksyvät sinut juuri sellaisena kun olet. Juuri siksi ne lienevätkin parhaita ystäviämme.
      Aava on kyllä oikea mamman mussukka, joka osaa olla niin valloittava ja hellyyttävä, sekä energisyydessään ja temperamenttisuudessaan välillä niin ärsyttävä, että olen joutunut opettelemaan itsehillintää ihan tosissani sen kanssa :D
      Tykkään Paavilaisen pelkistetyistä, mutta paljonpuhuvista kuvista, sekä näistä hänen ajatuksia herättävistä aforismeistaan tosi paljon.

      Kiitos kovasti Mirjam-Matilda ja leppoisaa sunnuntaita ♥ Sisulle rapsutusterkut, sekä Aavalta ja Indiltä iloiset hännänheilutukset ;)


      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Sussi ja ihanaa sunnuntaita sinulle ♥

      Poista
  9. Kiva postaus ja hyviä ajatelmia :) Ai että koirat on niin mahtavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi. Koirat ovat kerrassaan mahtavia ystäviä :)
      Kiitos Hilu ♥

      Poista
  10. Voihan koiruudet! Ystävinä niin pyyteettömiä ja ihania. En voisi ilman elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihme että koirista on tullut ihmisen parhaita ystäviä. Ovat ne vaan niin ihania persoonia :)

      Poista
  11. Olen kyllä usein ihan vakuuttunut siitä, että meidän Mauro on oppinut suomea niin hyvin, että se ymmärtää ihan tavallista puhetta ja pitkiäkin lauseita ilman, että täytyy muuttaa puhettaan koiran intonaatioille sopiviksi ja lyhyiksi sanoiksi ;). Aina se jotenkin tietää, mistä on kyse ja mitä tapahtuu. Ja sanalla sanoen, hämmästelen itseänikin, miten erotan sen kaikki eri äänialoissa tulevat vingahdukset ja vikinät tietäen heti mistä tarpeesta tai turhautumisesta sillä on kyse. Hyvin siis sujuu kahden eri kielen kanssa tämä meidänkin yhteiselomme :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useissa tutkimuksissa on todettu, että koirat voivat oppia satoja, ellei jopa tuhatkunta sanaa! Lisäksi ne ovat todella taitavia tulkitsemaan kehonkieltämme. Monestihan viestitämme kehollamme tarkkaavaisille ja terävä-älyisille koirillemme enemmän kuin ehkä tajuammekaan.
      On sanottu, että empaattiset ihmiset tulkitsevat koiransa ilmeitä ja eleitä, eli koiran kehonkieltä erityisen vahvasti :)
      Mauro voi toki olla keskivertoa älykkäämpi yksilö, kuten ehkä emäntänsäkin :D Hih, joka tapauksessa ihania olette molemmat ja tulkitsette mitä ilmeisimmin toisianne vähintäänkin riittävän hyvin ♥ ♥

      Poista