lauantai 28. lokakuuta 2017

Lunta ja loskaa

Paattimme nostettiin vasta toissapäivänä kuivalle maalle, ja tänään saimme sen pestyä ulkopuolelta, sekä kasattua pressutelineet. Tarkoituksemme oli tänään myös peitellä se talviunilleen, mutta tuuli yltyi haitallisen kovaksi, varsinkin puuskissa, joten siirsimme homman suosiolla tuonnemmaksi. Itse olen seuraavat kaksi viikonloppua töissä, mutta onneksi isäni lupasi tulla kipparin kaveriksi ensi lauantaina, jolloin ei toivon mukaan sada kaatamalla eikä ainakaan tuule yhtä kovaa kuin tänään.

Talvi yllätti jälleen kerran monet autoilijat, ja näköjään jo toistamiseen myös meidät myöhäiset veneilijät ;) Kauaa tätä yllätystä ei kuitenkaan kestänyt, sillä jo eilen ja tänään ollaan jouduttu kahlaamaan vedessä ja sohjossa melkeinpä nilkkoja myöten. Huomisen vesisateen takia lumipeitteestä on tuskin maanantaina enää mitään jäljellä. Ennusteiden mukaan sade jatkuu keskiviikkoon asti, joten ilomielin aloitan huomenna työt pitkällä päivällä (7-21), jonka jälkeen on kaksi aamuvuoroa. Keskiviikkona ja torstaina nautinkin sateettomista ja poutaisista vapaapäivistä, tai näin ainakin toivon tekeväni =D

Saas nähdä millainen talvi tämän epävakaisen ja kolean kesän jälkeen koittaakaan. Tässä muutama kuvamuisto eräästä toissa talvisesta pakkaspäivästä.

















Ensi yönä siirrytään virallisesti talviaikaan ja kelloja käännetään tunti taaksepäin, eli taakse jäänyttä kesää kohti.
Aamulla saamme siis nukkua kokonaisen tunnin pidempään, ihanaa!

Vireyttä ja voimaa lokakuun loppumetreille!
-ansku-





sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kauden kauneimmat

Kuten jo edellisessä postauksessa lupailin, niin tässä tulee vielä kuvakooste kuluneen veneilykauden helmihetkistä. Nämä eivät ole välttämättä niitä kaikkein kauneimpia tai laadukkaimpia kuvia, mutta valikoituivat tähän postaukseen paitsi maisemien, mutta myös silloisten tunnelmien ja tunnetilojen takia.

Toukokuiselta viikon veneilylomalta on monta kuvaa jo ihan siitä syystä, että kevät on ihanassa valoisuudessaan ja vaaleanvihreydessään vaan niin superpositiivista ja energistä aikaa. Neliviikkoiselta kesälomareissulta on tietenkin eniten kuvia, vaikka kelit eivät niin kovin aurinkoiset ja lämpöiset aina olleetkaan.
Keleistä huolimatta kokonaiset 68 vuorokautta tuli tällä kaudella vietettyä veneillen, mistä voi jo päätellä, että ihan hevin meitä ei mantereelle saa kauden aikana jäämään.

Ensi lauantaina on edessä vielä pressutelineiden kasaaminen ja paatin peittäminen talviunilleen, ja siihen sitten päättyykin sekä tämä kausi, että toistaiseksi myös nämä veneilyaiheiset postaukset.












































Tunnelmallista sunnuntai-iltaa sekä tarmoa tulevaan työviikkoon! 
-ansku-







sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viimeiset veneilyt

Nyt on se kauden vihonviimeinenkin veneretki takanapäin, ja vene tyhjennetty sekä siivottu. Joka vuosi yllätymme siitä, miten paljon kampetta kuskaammekaan venereissuilla mukanamme, vaikka olemme vuosien myötä karsineet mukaan otettavien tavaroiden määrää huomattavasti.

Veneemme talvehtii ulkona pressujen alla, joten kaikki veneessä olevat tekstiilit on tuotava kotiin, koska ei ole mitään muutakaan lämmintä tilaa missä niitä voisimme talvikauden säilyttää.

Tällä hetkellä pesuhuone pursuaa pestävää pyykkiä, kipparin työhuoneen kaapit ovat täynnä venetavaraa, ja riittipä säilytyslaatikoita raahattavaksi jyrkkiä portaita pitkin vielä parvellekin.

Vaan onneksi on parvi, ja onneksi parven parivuoteelle mentävä kulkureitti jäi vielä vapaaksi, niin pääsevät tulevat yövieraat sentään suht helposti kapuamaan katon lappeen alle koisimaan ;)

Olo on haikea, kuten arvata saattaa, mutta hyvillä mielin muistelemme tämänkin kauden hienoimpia hetkiä, ja koleasta kesästä huolimatta niitä on todella paljon.

Kauden kauneimmista teenkin vielä ihan oman postauksen, mutta nyt muutamia tunnelmapaloja tältä viimeiseltä, todella tyyneltä ja rauhalliselta venereissulta.




















”Saaressa ihminen on yksin itsensä kanssa. Ajatuksista tulee selkeitä, unista yksinkertaisia. Elämä tuntuu jälleen lahjalta.” 

(Tove Jansson 1987)


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Saariretken satoa

Perjantai-iltapäivänä rynnistimme taas intoa puhkuen rantaan irrottamaan köysiä, sillä halusimme vielä päästä nauttimaan syksyisestä saaristoluonnosta ennen lauantai-illaksi ennustettua sadetta ja kovaa tuulta. Aikainen lähtö kannatti, koska ehdimme tehdä kunnon kävelylenkin saaren ympäri, valmistaa ja syödä maittavan päivällisen, sekä jutustella laiturilla tuttujen kanssa ennen kuin sysimusta pimeys ympäröi meidät.

Laitoimme taas muutaman lyhdyn laiturille valoa ja tunnelmaa tuomaan. Illalla ja yöllä oli hiljaista ja täysin tyyntä. Taivas pysyi pilvisenä koko ajan, joten tähtitaivas ja täysikuu jäivät näkemättä. Lukuisia muuttolintujen auroja sen sijaan näimme jo heti varhaisesta lauantaiaamusta alkaen. Myöhemmin aamupäivällä kävellessämme rantakallioilla, kuulimme kurkien huutelun jo kauan ennen kuin itse linnut saapuivat pohjoisesta näköpiiriimme. Noin sadan suuren linnun muodostama aura lensi matalalla suoraan meidän ylitsemme ja minulla herkkäsielulla nousi pala kurkkuun seuratessamme niiden vauhdikasta ja määrätietoista etenemistä kohti etelää.

Huokaisin syvään ja mietin miten riemuissani taas tulenkaan olemaan, kun keväällä jälleen näen ja kuulen kurkien saapuvan. Jatkoin matkaani nauttien syksyisen luonnon tarjoamista väreistä ja raikkaudesta. Eräältä metsäpolulta poiketessani, onnistuin löytämään melkoisen hyvän sieniapajankin :)




















Tänään reippaan parituntisen metsälenkin jälkeen tultiin kotiin saunomaan ja syömään. Mies grillasi kotipihalla eilen saaressa grillaamatta jääneet lihat ja kohta onkin hyvä saunapuhtaana sekä vatsa pulleana lähteä leffaan siskon kanssa. Täytyy vaan muistaa ottaa paketti nenäliinoja mukaan, sillä uskon että Ikitie saa meidän molempien kyynelkanavat aukeamaan.

Heipparallaa ja hyvää alkavaa viikkoa! 
-ansku-

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Monimuotoisia maisemia

Meillä oli kipparin kanssa edessä pidennetty vapaa viikonloppu, joten saareen oli tarkoitus lähteä heti aikaisin perjantaiaamusta. Lähes koko aamupäivä ehti kuitenkin kulua sankan sumun hälvenemistä odotellessa. Vasta lähempänä puoltapäivää pääsimme vihdoinkin köysiä irrottelemaan.

Lähisaaret näkyivät lähtiessämme jo todella hyvin ja hieman kauempana olevistakin pystyi selkeästi havaitsemaan silhuetit sumun keskeltä...


...kunnes tiheä sumuseinämä peittikin taas näkyvyyden lähes kokonaan.


Plotterin lisäksi otimme esiin paperikartan, josta seurasin tarkasti verkkaista etenemistämme, ja kippari tarkisti Marine Trafficista tiedot laivojen liikkeistä ennen kuin ylitimme laivaväylän. Sumutorvea töräyteltiin lähinnä muiden veneilijöiden varalta, ja niskatkin tuli notkistettua tähyillessämme tiuhaan tahtiin joka suuntaan :) Ketään muita vesilläliikkujia emme havainneet matkan aikana, ja kohta jo olimmekin perillä tutussa Rankin linnakesaaressa.

Aurinkoa ei näkynyt kuin hetkittäin taivaanrannassa, mutta sumu hälveni melkein heti saarelle saavuttuamme, ei satanut vettä, eikä juuri tuullutkaan, joten saimme nauttia ajankohtaan nähden hyvinkin lämpöisestä säästä, sekä saaren monimuotoisista maisemista.

Kävelimme rantoja pitkin saaren eteläkärkeen nauttimaan täydellisestä tyyneydestä ja hiljaisuudesta, komeista rantakallioista sekä pitkälle horisonttiin avautuvista uskomattoman kauniista merimaisemista. Täällä on pienen ihmisen hyvä hengittää, täällä on tilaa avarillekin ajatuksille.
















Lauantai-iltapäivän kohokohta oli kun pääsimme hikisen saarikierroksen jälkeen rantasaunaan peseytymään. Löylyt olivat taas mitä parhaimmat ja merivesi niin raikasta että piti ihan kahteen kertaan käydä siellä pulahtamassa ;)
Haikein, mutta todella hyvillä mielin kiittelimme tänään lähtiessämme supermukavaa ja aina ylen ystävällistä saari-isäntää sekä toivottelimme toisillemme hyvät jatkot. Ensi keväänä taas tavataan!

-ansku-

♥ Toivotan sinut Pirjo sydämellisesti tervetulleeksi lämminhenkiseen lukijajoukkoon!