torstai 31. elokuuta 2017

Menoa ja meininkiä

Kesä meni ja syksy tuli. Meillä veneilyt jatkuvat varmaankin lokakuun puoliväliin asti kuten aiempina vuosinakin, joten vielä ei tarvitse sentään veneilykaudelle jättää jäähyväisiä. Se olisikin jo lähestulkoon kriisin paikka, jos sekä kesästä että veneilystä pitäisi yhtäaikaa luopua ;)

Viime viikonloppuna emme olleet merellä, koska on ollut tärkeämpiäkin tapahtumia, kuten kipparin ensimmäisen lapsenlapsen ristiäiset. Suloinen pieni tyttö sai kauniin nimen lauantaina, ja sunnuntaina saimme hänet vielä äitinsä kanssa tänne meille "jatkoille." Hauras ja huonokuntoinen isomummukin pääsi tutustumaan pikkuiseen, ja nauttimaan kahvipöydän antimista kanssamme. Herkin hetki oli kun isomummu sai vauvan syliinsä. Siinä he toisiaan katselivat ja vauva tarkasteli tummanruskeilla silmillään mummun uurteisia kasvoja sekä haaleansinisiä hellyyttä huokuvia silmiä. Neljä sukupolvea siinä sohvalla vieretysten.

Olen myös ollut auttelemassa esikoistani muuttopuuhissa sen minkä nyt omilta töiltäni olen ehtinyt. Ensiaskeleitaan ottava utelias ja erittäin vilkas pikku-e teki kyllä parhaansa, jotta pakkaaminen olisi mahdollisimman hankalaa. Hän ehti mm. kömpiä tyhjien muuttolaatikoiden sisälle, kiivetä täysien päälle, sekä ottaa kaapeista tavaroita ulos sitä mukaa kun me saimme niitä sinne laitettua. Ja auta armias jos jotain putosi lattialle! Salamaakin nopeammin se hävisi pikkumiehen suuhun, joten minä sainkin kunnian toimia lähinnä viihdyttäjän ja vartijan roolissa =D Huomenna ovatkin sitten vuorossa tupaantuliaiset joihin minun vanhemmatkin tulevat, joten jälleen neljä sukupolvea kohtaavat toisensa.

Tuleva viikonloppu menee enemmän ja vähemmän töiden merkeissä, joten paatti poloinen joutuu vielä kolmannenkin viikon kellumaan kotilaiturissa ja odottamaan uusia saariretkiä ;)












Vaikka kesä minun mielestäni paras vuodenaika onkin, niin kyllä saariston syksykin on ehdottomasti kokemisen ja näkemisen arvoinen.

Iloa, valoa ja väriä alkavaan syyskuuhun!
-ansku-



tiistai 22. elokuuta 2017

Monenlaisia mietteitä

Viimeaikaiset tapahtumat niin maailmalla kuin omassa lähipiirissä ovat herättäneet monenlaisia ajatuksia. Lievää ahdistusta loman ja kesän päättymisestä on myös havaittavissa. Kesän, joka ei oikeastaan ehtinyt edes kunnolla alkamaankaan. Kesän, jonka tulen erityisesti muistamaan monista menetyksistä.
Huomaan pohtivani yhä useammin ns. elämän suuria kysymyksiä, tiedostaen sen tosiasian, etten saa niihin välttämättä yhtäkään vastausta.

Onneksi elämä ei sentään ole pelkkää menettämistä ja murhetta. Onneksi elämässä on valtavasti myös hyvää. On rakkautta, iloa ja onnea. On syntymää, uusia alkuja, elämyksiä ja kokemuksia. Onneksi meillä on vielä tämä elämä. Suruineen ja iloineen, myötä- ja vastatuulineen. Arvostakaamme enemmän niin itseämme, toisiamme, luontoa sekä eläimiä, kuin myös elämää itseään. Joillekin suodaan elinpäiviä enemmän, joillekin vähemmän. On hyvä muistaa, ettei meillä kenelläkään ole valtaa vaikuttaa niiden määrään.


Aurinko laskee,
jo pitenee varjot.
Aika on eron 
ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas,
ja varjoisat veet,
niin varjoisat veet.

-Kari Rydman-


















"Annat vain vähän jos annat mitä omistat. Vasta antaessasi itsestäsi annat todella"

- Kahlil Gibran - 




sunnuntai 13. elokuuta 2017

Saaristoluonnon sylissä 2

Ainahan sitä tietenkin toivoo, varsinkin pidemmällä lomareissulla, että veneessä kaikki toimii niinkuin pitää, sääolot ovat suotuisat ja pahoilta myräköiltä vältytään, eikä kukaan sairastu pahasti. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Loman kaksi jälkimmäistä viikkoa eivät sitten enää olleetkaan yhtään niin rauhallisia ja seesteisiä kuin kaksi ensimmäistä, enkä tarkoita nyt pelkästään sääolosuhteita. Vesisateiden, sumun, ajoittain kovaksi yltyneen puuskittaisen tuulen ja aallokon lisäksi koimme epämiellyttäviä, sekä hieman haasteellisiakin tilanteita mm. karilleajon ja kipparin akuutin sairastumisen takia. 

Kummastakaan episodista ei tässä nyt sen enempää, sillä matkamme jatkui taas tauon jälkeen, ja kipparikin on paranemaan päin, mutta tässä tuli nyt ihan konkreettisestikin huomattua miten ehdottoman tärkeää on, että kumpikin omaa riittävät veneilytaidot. Kippari pärjää kyllä, siitä ei ole epäilystäkään, mutta meikäläisenkin on tarpeen tullen pystyttävä toimimaan myös ihan itsenäisesti. Huomasin että minulla on yhä edelleen paljon opittavaa veneen hallinnassa, varsinkin isommassa aallokossa, ahtaalla satama-alueella toimittaessa, ja erityisesti silloin kun tuuli tuo siihen vielä omat lisähaasteensa.  

No, harjoitus tekee mestarin ja vielä on kesää jäljellä, joten kippari keskittyy nyt toipumiseen, minä veneen käsittelytaitojen kohentamiseen :) 

Ja tarjottiinhan meille vielä myös niitä seesteisiä, ihania, kauniita, lämpöisiä ja täydellisiä hetkiäkin...




















Toivon teille kaikille terveyttä ja tarmoa tulevaan viikkoonne!
-ansku-



tiistai 1. elokuuta 2017

Saaristoluonnon sylissä

Kaksi viikkoa lomasta on jo takanapäin, mutta onneksi vielä tämän ja ensi viikon saamme viettää veneillen. Arjesta olemme päässeet hyvin irrottautumaan ja keskittymään siihen olennaisimpaan, eli meitä ympäröivään saaristoluontoon. Maisemat ovat tietenkin mitä mieluisimpia, joten näin merta rakastavan näkökulmasta olosuhteet ovat onnistuneelle lomanvietolle mitä parhaimmat.

Säät ovat olleet melko vaihtelevat, mutta asenne ja asianmukainen vaatetus ratkaisevat tässäkin todella paljon. Yhtään täysin sateista päivää ei ole ainakaan vielä kohdallemme osunut, joten enimmäkseen olemmekin viettäneet aikaa ulkosalla, niin ruokaa laittaen, tulilla tunnelmoiden kuin koirien kanssa kävellen. Iltaisin ei unen tuloa olekaan kauaa tarvinnut odotella :)


























Tänään pidellään tuulia palvelusatamassa, käydään kaupoilla ja ehkäpä illalla myös ravintolassa syömässä. Huomenna keula käännetään taas kohti ulappaa ja uusia saarikohteita. Heissulivei ja kivaa elokuun ensimmäistä viikkoa!