Rakkautta ja romantiikkaa

Viikko sitten lauantaina vietettiin mieheni nuoremman tyttären häitä vanhassa ja viehättävässä huvilamiljöössä Turun Ruissalossa. Hääpari sanoi toisilleen tahdon laiturilla kauniisti kimaltelevan meren ja auringon lämpimässä loisteessa. Kimallusta oli havaittavissa myös monien läsnäolijoiden silmäkulmissa.

Puhalsimme tuoreen avioparin ylle saippuakuplia, kun pari asteli käsi kädessä laituria pitkin kohti vanhojen tammien katveessa sijaitsevaa juhlapaikkaa. Tämän kauniisti entisöidyn huvilan puitteet ja miljöö huokuivat menneen ajan tunnelmaa, jota korostivat juhlapaikan koristelut romanttisine kukka-asetelmineen.

Noutopöydän saaristolaishenkinen juhlamenu oli todella herkullinen ja niin monipuolinen, että vaikka otimme vain vähän jokaista ruokalajia, niin silti lopputuloksena oli vähintäänkin lievä ähky. Siihen päälle vielä suussasulavan herkullista hääkakkua kahvin ja liköörin kera. Herkkusuun taivas!

Hääjuhlissa oli lämmin ja välitön tunnelma, sekä ilmassa rakkautta ja romantiikkaa. Juhlat olivatkin aivan hääparin "näköiset" ja sulhanen teki todella hienon eleen pyytäessään juhlaväkeä nousemaan ylös. ja antamaan aplodit häiden suunnittelusta ja toteutuksesta pääosin vastanneelle morsiamelle. Tämä huomionosoitus sai niin morsiamen kuin monet häävieraatkin liikuttumaan kyyneliin saakka.

Pelkäksi itkemiseksi tämä hieno juhlapäivä ei toki mennyt, päinvastoin! Nauru raikui ja iloinen puheensorina täytti juhlasalin sekä suuren, katetun terassin. Karkkibuffassa kävi myös kova kuhina, arpoja availtiin suurella innolla ja hääbingon voittajan hihkuvaa riemua ei nauramatta voinut katsoa.

Huvilassa kävellessäni ja kuvia ottaessani näin vanhan öljymaalauksen, ja siitä se ajatus sitten lähti ;)

Minne, minä kysyin, 

tyhmä kun olin.

Yhdessä, sinä vastasit, 

viisas kun olet. 

Yhdessä on se paikka, 

jossa jokainen 

on kokonaan minä,

myös sinä olet sinä.

Keskeltä sydäntään, 

ei kenenkään 

tarvitse purkaa muureja,

eikä muureja 

sydämeensä pystyttää.

Sinne me veimme toisemme,

siellä me elämme ja olemme.

-Tommy Tabermann-

Juhlasta juhlaan

Tämä vuosi on ollut juhlia tulvillaan jo heti alusta alkaen, ja on sisältänyt itse juhlinnan lisäksi myös melkoisen määrän suunnittelua, valmistelua sekä odotusta. Luettelen tässä nyt vain oman perheeni juhlat, joista jokaisesta olisin myös halunnut postata, mutta en jostain syystä ole vaan ehtinyt.

Heti vuoden alussa vietimme siis kuopukseni tupaantuliaisia ja maaliskuussa hänen 20-vuotispäiviä. Seuraavaksi olivatkin jo sitten vuorossa hänen lakkiaisjuhlansa.

Täysiä kymppejä sekä välivitosia vietämme isäni, äitini ja siskoni kanssa koko konkkaronkka. Yhteinen matka on suunnitteilla, mutta ajankohtaa ja määränpäätä emme ole vielä lyöneet lukkoon.

Lauantaina olimme mieheni kuopuksen todella tunnelmallisissa ja kauniissa häissä, joista postaus on jo tekeillä, jee! Ja me kipparin kanssa juhlistimme pitkällä Saimaan lomallamme omaa 15-vuotista taivaltamme.

Marraskuussa vietämme vielä kipparin kanssa puuhääpäiväämme, ja koska tyttäreni & vävyni saavat piakkoin esikoisensa, pääsemme viettämään myös pienen pojan ristiäisiä vielä ennen joulua ♥

Hienoja hetkiä ja suuria tunteita. Kyyneliltäkään ei ole vältytty, mutta voin vakuuttaa, että jokainen juhlissa nähty kyynel on vuodatettu ilosta ja liikutuksesta. Tuskin voin liikaa korostaa ystävien ja läheisten merkitystä näissä elämän erityisissä ja tärkeissä hetkissä. Ystävät todellakin tekevät juhlan!

Juhlien vastapainoksi tarvitaan myös sitä ihan tavallista ja turvallista arkea, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla tylsää ja ikävää. Eikä se sellaista missään nimessä olekaan, ei ainakaan näissä rakkaissa merimaisemissa, rakkaan mieheni rinnalla kulkiessani.  

Tulevana lauantaina syttyvät taas muinaistulet klo 21:30 kaikissa itämeren rantavaltioissa. Enemmän tietoa muinaistulien yöstä, sekä kartan mihin sytyttämäsi tulen voit merkitä, löydät täältä. 

Auringon kultaa ja kimallusta arkeenne!

-ansku-

Siskot saaressa 2

Tänä kesänä pääsimme siskoni kanssa jo toisen kerran yhdessä saareen, ja jos edellisellä kerralla oli tuulista, niin nyt oli jo lähes myrskyistä. Parhaimmillaan, tai pahimmillaan, tuuli puhalteli etelästä 13-16 m/sek. voimakkuudella, joten tällä kertaa valitsimme retkikohteeksi tutun ja turvallisen lähisaaren. Kelit olivat perjantaina sekä sunnuntaina ihan kesäiset, mutta lauantaina saimme esimakua tulevasta syksystä vaakasuoraan vihmovine kaatosateineen, aallokkoineen ja puuskittaisine tuulineen.

Suojaisasta satamasta huolimatta aallot pääsivät keikuttamaan paattiamme sen verran ikävästi, että lähes koko lauantain vietimme koirien kanssa lenkkejä tehden, sekä grillikatoksella todella pitkän kaavan mukaan ruokaa laittaen, tulen lämmössä istuen ja mukavia jutellen. Tulihan siinä sivussa taas maailmaakin hieman parannettua ;)

Vaihtelevista keleistä ja keikkumisesta huolimatta meillä oli todella mukavaa. Sade lakkasi ja tuulikin laantui juuri sopivasti lauantai-illaksi, joten yö oli täysin tyyni ja nukuimmekin oikein makoisasti. Sunnuntaiaamuna heräsimme kirkkaaseen ja lämpöiseen auringonpaisteeseen. Tuskin voi päivä paljon ihanammin enää alkaa!

Ensi viikonloppuna emme lähdekään merelle, mutta meren rannalle kuitenkin, ja tarkemmin sanottuna Turkuun. Mieheni kuopus avioituu viidestä lapsestamme ensimmäisenä ja tiedossa onkin aivan erityisen tunnelmallinen hääjuhla. Täytyykin muista ostaa iso paketillinen nenäliinoja ja muistaa laittaa lauantaiaamuna vedenkestävää ripsiväriä :)

♥ Tunnelmallista tiistai-iltaa täältä tuikkujen tuikkeesta ♥

-ansku-

Kotivesien kutsu

Loman loppuminen ei aiheuttanut tällä kertaa ahdistusta, eikä paniikkia, eikä mitään muitakaan negatiivisia tunteita. Minusta oli kiva tulla kotiin ja kuten aiemmin jo totesin, tuntui myös kivalta mennä töihin. Tämä on mielestäni merkki siitä, että loma oli riittävän pitkä ja muutoinkin niin rentouttava ja rauhoittava, että normiarjesta irrottautuminen onnistui.

Lievää loman jälkeistä haikeutta olen kuitenkin havainnut itsessäni, mikä lienee ihan luonnollinen reaktio, mutta onneksi kesä ei sentään ihan vielä ole ohi, eikä myöskään veneilykausi.

Luontoäitikin teki kaikkensa, että ensimmäisen työviikon jälkeinen viikonloppu olisi meille mahdollisimman mukava. Meri toivotti meidät lempein aalloin ja leppoisin tuulin tervetulleiksi takaisin kotivesille. Aurinko puolestaan värjäsi perjantaisen iltataivaan niin leiskuvan punaiseksi, etten ihan heti muista vastaavaa nähneeni.

Elokuun tummuvia ja viileneviä iltoja varten olen jo hankkinut paljon kynttilöitä ja tuikkuja. Ne tuovat mukavasti valoa ja lämpöä, sekä luovat tunnelmaa. Villasukkia emme ole pitkään aikaan tarvinneetkaan, mutta kohtalaisen lähellä lienee se hetki, jolloin ne taas kuuluvat osana jokapäiväistä vaatetusta, niin veneellä kuin kotonakin.

Toivottavasti elokuu tarjoaa meille vielä kesäisiä tunnelmia ja lämpötiloja, myös ilman niitä villasukkia ;)

Saimaan sinessä 7

Elämyksellinen ja kaikin puolin erittäin onnistunut veneilylomamme on nyt takanapäin. Lukuisia ihania muistoja on tallennettu sielun sekä sydämen sopukoihin, ja kuvia, niitä tuli otettua ehkä ennätyspaljon. Toisaalta, olihan lomakin ennätyspitkä!

Paattiakin on kehuttava, sillä mitään ongelmia ei tälläkään reissulla ollut, vaan liikkuva kesäkotimme osoitti jälleen kerran olevansa täyden luottamuksemme arvoinen. Mitä ilmeisimmin se on myös meille kahdelle (+ koirille) riittävän tilava, sillä meitä kumpaakaan ei vielä kertaakaan ole pienet tilat alkaneet ahdistamaan, toivottavasti ei koiriakaan ;) Sotkuisuus aina välillä hieman häiritsee, mutta siitähän pääsee siivoamalla. Sitäpaitsi paatin pienet tilat on lähes yhtä nopeasti siivottu kuin sotkettukin. Ja mikä parasta, koti tuntuu taas hetken aikaa yllättävänkin tilavalta ja hyvin varustellulta :)

Tulevana viikonloppuna lähdemme jälleen veneilemään suolaisille kotivesille eli tuttuakin tutumpiin merimaisemiin. Tässä kuitenkin vielä viimeiset lomakuvat Saimaan sinestä.

,

Lempeää ja lämpöistä elokuun ensimmäistä viikkoa toivotellen!

-ansku-