Kauden kauneimmat

Katselimme kipparin kanssa eräänä iltana tältä menneeltä kaudelta ottamiani kuvia ja tuntui melkein siltä, kuin olisimme eläneet nuo lukuisat hienot hetket uudelleen. Oli jännä huomata miten joitain tiettyjä kuvia katsomalla pystyi palauttamaan mieliin todella vahvasti senhetkiset tunnelmat ja muistamaan yllättävän selkeästi joitain pieniäkin yksittäisiä asioita. Itse ajattelen sen johtuvan siitä, että olen elänyt vahvasti noissa hetkissä, tuntenut kaikilla aisteilla ja ollut läsnä.

Merellä pystyn olemaan läsnä pitkiäkin ajanjaksoja, antamatta ajatusten viedä minua joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Myös kaikki huolet ja murheet tuntuvat kaukaisilta ja jotenkin vähäpätöisemmiltä. Olen ajatellut sen olevan helpompaa ainakin osittain siksi, että veneillessä maisemat ja paikat vaihtuvat, joten aistit eivät ehdi turtumaan. Silloin on helpompi tarttua hetkeen ja ottaa siitä niin sanotusti kaikki irti. Se on hieno ja vapauttava tunne, jonka toivoisin saavuttavani useammin myös ihan normaalissa arkielämässäni. No, harjoitus tekee mestarin, tässäkin asiassa, joten ei muuta kuin mielenhallintaa harjoittamaan.

Toivon näiden valitsemieni kuvien välittävän teille katsojille edes murto-osan niistä upeista tunteista, joita alati muotoaan muuttava meri ja saaristoluonto saavat minut tuntemaan. Omalla kohdallani se ei olekaan mitään pientä tunteen paloa vaan kunnolla roihuavaa rakkautta.

Tämä kuva on otettu toiseksi viimeiseltä saarireissulta kolme viikkoa sitten. Siinä se meidän rakas kesäkotimme kelluu. Kuusi kokonaista kautta olemme sen kanssa seikkailleet sekä merellä että Saimaalla ja toivottavasti yhteinen matkantekomme jatkuu vielä pitkään.

Ja tässä vielä seikkailuissamme mukana kulkevat nelijalkaiset ja erittäin reippaat pikkukipparimme, joiden ansiosta tulee liikuttua ja nähtyä maisemia myös maista käsin vuoden jokaisena päivänä.

Huomenna, pyhäinpäivänä, muistetaan edesmenneitä omaisia ja ystäviä. Haudoilla palavat kynttilät kertovat paitsi surusta ja ikävästä, myös kuolemaakin vahvemmasta, aidosta ja ikuisesta rakkaudesta.

Ollaan läsnä, pidetään huolta toisistamme, tässä ja nyt.

-ansku-

Pihapulinoita

Koko kesä meni taas kuin hujahtaen, ilman yhtäkään postausta kotipihasta, vaikka niin kovasti keväällä sellaisia lupasin tehdä. Eipä tässä pihassa nyt niin kovin kummoisia ole tapahtunutkaan, mutta kyllähän se toki kesän mittaan rehevöityy ja sitä myöten muuttaa muotoaan. Pihamme ei myöskään ole niitä kaikkein edustavimpia kaikkine rönsyilevine kasveineen, joista mainittakoon erittäin monimuotoiset rikkaruohot. Se on silti suojaisa keidas rentoutumiseen ja oleiluun, joka tarjoaa sekä aurinko- että varjopaikkoja ja tietenkin koirille myös tilaa temmeltää. Varsinkin tuon erittäin energisen pennun kanssa olisi hermot olleet riekaleina jo monta kertaa, ellei sitä olisi voinut päästää pihalle riehumaan.

Täältä löytyy toukokuussa tehty postaus, jonka kuviin on hyvä verrata näitä nyt laittamiani. Kuvat ovat kutakuinkin oikeassa aikajärjestyksessä kesäkuusta syyskuun loppupuolelle. Erityisen iloinen olen siitä, että keväällä lähinnä risua muistuttanut riippajalava on hyvin juurtunut ja lähtenyt kasvuun. Naapurin pihalla on todella komea yksilö, josta olen omaa jalavaani kehottanut ottamaan mallia ;)

Tässä vielä syyskuun lopulla otetut hävettävän huonolaatuiset otokset riippajalavasta ja sen juurella viihtyvästä äitienpäiväruususta, joka jaksoi kukkia ensimmäisiin pakkasiin saakka. Sain sen tytöiltä ♥

Ruskakuvat jäivät ottamatta tänä syksynä omalta kotipihalta kokonaan, eikä näitä kesäkuviakaan kovin montaa ole. On se kumma miten sitä lähes joka päivä tuossa terassilla istuskelee, mutta ei vaan saa kaivettua kameraa esiin.  Nyt on auttamatta myöhäistä, sillä lähes kaikki lehdet ovat pudonneet puista ja pensaista ja muutenkin piha on aika ankean näköinen. Taidanpa tästä lähteä niitä maahan pudonneita lehtiä haravoimaan, laittamaan terassia talviteloille sekä pesemään ikkunat!

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!
-ansku-

Vuoden viimeinen veneily

Kesäaika päättyi ja niin päättyi meidän lähes 6,5 kk kestänyt veneilykausikin, jonka aikana vietimme merellä kaiken kaikkiaan 74 vuorokautta. Hyvillä, joskin hieman haikein mielin olemme ahertaneet rannassa venettä tyhjentäen ja siivoten. Pari pikkupakullista tavaraa sieltä taas kuskattiin pois ja jälleen on autotallia ja parvea myöten joka ikinen kaapin kolonenkin tupaten täynnä tavaraa :) 

Kevät ja alkukesä olivat tuulisia ja koleita, mutta kukapa niitä jaksaa muistella, varsinkin kun elokuun alusta aina tähän päivään asti, ovat kelit olleet uskomattoman hienot ja lämpimät. Iloisin ja kiitollisin mielin menemmekin ensi viikonloppuna kasaamaan telineitä ja peittelemään paatin ansaituille talviunilleen. 

Tässä kuvia vielä tämän kauden viimeisen saarireissun maisemista. Jonkinlaisen koostepostauksen kuluneen kauden parhaista kuvista ja tunnelmista ajattelin vielä tehdä, mutta sitten taitaakin olla jo toisenlaisten kuvien ja juttujen aika. 

Viikon kuluttua eletäänkin jo marraskuuta, jolloin vietämme isänpäivää, esikoiseni syntymäpäivää sekä ensimmäistä adventtia, josta alkaakin sitten se autuaallinen joulun odotus. Silloin saan vihdoinkin alkaa virittelemään kynttilöitä, lyhtyjä ja jouluvaloja niin pihalle kuin kotiin sisällekin. Ihanaa!

Tätä kaikkea ennen haluan vielä toivottaa teille lempeitä ja lämpöisiä lokakuun hetkiä! 

-ansku-