Tässä kohtaa voisin ivallisesti naurahtaen sanoa itselleni että paraskin puhuja, sillä olen hyvä ainakin yhdessä asiassa, nimittäin itseni vähättelyssä. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että epävarmuus estää meitä tekemästä monia asioita joita haluaisimme, ja se puolestaan vähentää onnellisuuttamme.
Esimerkkinä mainittakoon vaikka se, että molemmat tyttäreni kehottivat minua useaan kertaan perustamaan veneilyaiheisen blogin, jossa olisi ottamiani maisemakuvia sekä juttuja mieheni ja minun tekemistä veneilyreissuista. Ajattelin, että enhän minä osaa kuvata, emmekä me tee mitään hohdokkaita reissuja koskaan, joten mitä niistä kirjoittaisin? Ajattelin myös, että ketä kiinnostaisi keski-ikäisen, työttömän ja tuiki tavallisen pikkukaupungin taajamassa asuvan perheenäidin höpinät ja amatöörimäiset kuvat. No ei ketään! Onhan netti pullollaan toinen toistaan upeampia ja mielenkiintoisempia blogeja, joista löytyy tyylillä ja taidolla otettuja kuvia, kauniita koteja, muodikkaita vaatteita, kauniita ihmisiä, hienoja matkakuvia, taitoa, tietoa yms.
Esikoiseni kannusti minua vielä sanomalla että äiti, et menetä mitään, vaikka perustamaasi blogia ei lukisi kukaan, sillä sinne jää kuitenkin sinulle itsellesi talteen ne kaikki teille tärkeät ja hienot hetket. Parhaimmassa tapauksessa löydät muita samanhenkisiä ihmisiä, voit saada jopa uusia ystäviä ja bloggaamisesta saattaa tulla sinulle uusi ja antoisa harrastus. Nuoret ovat monissa asioissa paljon viisaampia kuin me vanhemmat, kuten tässäkin :)
Olen tallentanut tänne muitakin kuin vain veneilyyn liittyviä tärkeitä ja hienoja hetkiä. Viime vuoden helmikuun hienoimmista hetkistä on tässä ihan pakko nostaa esille mm. käyntini Sampo Mäkelän akvarellinäyttelyssä ja sieltä löytämäni taulu (alkuperäinen postaus löytyy täältä) sekä kuopukseni vanhojen tanssit ja tietenkin myös hänen 18-vuotissyntymäpäivänsä. Onnittelupostaukseni hänelle löytyy puolestaan täältä.
Tämän helmikuun hienoimpia asioita ovat itselläni olleet pääasiassa henkisellä puolella tapahtunut kasvaminen ja kehittyminen, joista kiitoksen ovat ansainneet omalta osaltaan eräät ihanat ikäihmiset.
He ovat saaneet minut entistä voimakkaammin tiedostamaan sen, miten pienistä asioista ihminen voi tullakaan onnelliseksi. Miten vähästä voikaan olla kiitollinen, ja miten hienoa vaatimatonkin elämä voi yksinkertaisuudessaan olla. Onnellisuus on korvien välissä!
Omalle onnellisuudelleni minun täytyy raivata vielä lisää tilaa kehittämällä itsevarmuuttani niin, että epävarmuus joutuu pikkuhiljaa väistymään takavasemmalle ja myös pysymään siellä ;)
Ihmeellisiä ja ihania asioita voi tapahtua. Pyörähtelihän penkkaripäivänä meidänkin maisemissa mm. tällainen värikäs ja vauhdikas wonder woman =D
Nyt kaikki naiset pää pystyyn, hymyä huuleen ja viikonloppua viettämään! :)
