Suvinen sunnuntai

Viime sunnuntaina ajoimme tavallista myöhäisemmän aamupalan jälkeen autolla Itärantaan ja lähdimme sieltä kävelykierrokselle koirien kanssa. Lämmintä oli 8 astetta, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, eikä tuuli osunut Äijäkän hiekkarannalle, mistä oheiset kuvat nappasin, joten ajatukset karkasivat jälleen jo tulevaan vuoteen ja varsinkin kevääseen. Silloinhan vasta koittaa oikea veneilijän "jouluaatto" jolloin pitkän odotuksen jälkeen saa avata sen isoimman ja rakkaimman paketin ja pääsee puunaamaan paattia laskukuntoon.  

Tänä vuonna en itse oikein ehtinyt edes hiljentymään ja rauhoittumaan joulun viettoon. Aattona saimme sentään osan perheestä luoksemme muutamaksi tunniksi, mutta muut pyhät kuluivat ihan liian vauhdikkaasti töiden ym. velvollisuuksien parissa. 

Hidas herääminen ja pitkä, rauhallinen kävely upeissa maisemissa teki todella hyvää. Iltavuorossa työt sujuivat melkein kuin tanssi ja onnistuin yllättäen ennen maanantaista aamuvuoroa nukkumaan ruhtinaalliset viisi tuntia :)  

Niin monia ajatuksia jäi kirjoittamatta, niin monia kuvia julkaisematta, mutta suureksi onnekseni ja ilokseni te ihanat lukijani jaksoitte uskollisesti kulkea rinnallani taas tämänkin kokonaisen vuoden, kiitos! 

Tämän runon myötä tahdon toivottaa teille kaikille 

♥ Iloista ja Onnellista Uutta Vuotta 2016 ♥

Uuden vuoden taian tein,
sen sylissäni ulos vein.
Tuulen mukana sinulle heitin,
pehmeillä toiveilla hellästi peitin,
ettei särkyisi taika vaan tulisi onnen aika.

-ansku-

Joulun jatkot

Joulupäivänä meillä oli jääkaappi edelleenkin aivan pullollaan ruokaa ja koska emme saaneet ennakko-odotuksista huolimatta ketään kanssamme niitä syömään, oli lähdettävä kävelylle ruokahalua herättelemään. Tuntui että vatsamme olivat edelleenkin pullollaan jouluaattona nauttimistamme herkuista, joten kävellä piti ja pitkään! Joko läheisemme ovat todella pieniruokaisia tai sitten itse varsinaisena herkkumutterina yliarvioin ruokien määrän. Äitinikin toi aattona tuliaisiksi mm. graavilohta, suolasilliä, taatelikakkua, suklaata, punaviiniä yms. Huhhuh mitä herkuttelua!

Ihmisiä oli niin paljon liikkeellä koirineen, että juutuin varmasti kymmeniä kertoja paikoilleni pentukoiran tehdessä tuttavuutta vastaantulevien koiruuksien kanssa. Eihän siinä tohinassa tullut kuvaamisesta yhtään mitään, vaan eipä minusta ollut pennulta hauskoja painituokioita kieltämäänkään. 

Aurinkokin näyttäytyi pilvien lomasta parituntisen kävelykierroksen aikana ilahduttavan monta kertaa ja jossain vaiheessa taivas oli hetken ajan jopa lähes pilvetön. Armaan aurinkoisen kauniista kultaisista säteistä sain sentään napattua todisteeksi muutaman kuvan. 

Venelaituriemme kulkusillat oli nostettu ylös ja viimeisimmätkin veneet oli siirretty muualle talvisäilöön. Lämmintä oli 7 astetta ja hetken aikaa tuntui ihan keväiseltä, kunnes lokkien kalkatuksen puuttuminen ja varhain iltapäivällä mailleen painuva aurinko palauttivat meidät takaisin todellisuuteen. Silti ehdottomasti jo voiton puolella ollaan. Veneen laskuun ei parhaimmassa tapauksessa ole aikaa kuin hieman yli 3 kuukautta! Pienenpienen tuuletuksen paikka ;)

Aurinkoa alkavaan viikkoonne! 

-ansku-

Joulun aikaa, Joulun taikaa

 Keskellä kiireiden,

arkisten askarten,

mietin, jopa murehdin.

Tuleeko jouluni jouluksi,

saanko kaiken valmiiksi,

mitä antaisin sinulle,

mitä tekisin toiselle.

Entä jos jääkin jotain tekemättä,

kyselen hymyilemättä.

Näen peilistä kasvot kovat,

pelästyn, ne ovatkin ikiomat.

Tässä on hyvä pysähtyä

ja pieneksi hetkeksi hiljentyä.

En ikinä maailmaa valmiiksi saa,

ei huomaa se yhtä ahertajaa.

Ei tule joulu sydämeen,

jos tunteen tuhlaa kiireeseen.

Joulun tarkoitus on toinen, 

sanomaltaan suurenmoinen.

Annankin lahjaksi aivan uutta,

itsestäni iloisuutta!

Rakkautta ja lämpöä jakakaamme,

niin itsekin sitä saamme. 

Miten ihanaa on joulun odotus,

kun rintaa ei paina ahdistus.

Toivon jouluusi rauhaa ja hiljaisuutta, sekä tuhansien tähtien valoisuutta.

-Ansku-

Vihreää ja valkoista

Tähän joulukuuhun on kuulunut valitettavasti enemmänkin harmautta ja vesisadetta, mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Luonto on näyttänyt hyvin kauniilta ja uskomattoman vihreältä, varsinkin niinä harvoina aurinkoisina päivinä joita tässä kuussa on ollut. Muutamina päivinä olemme saaneet nauttia myös pikkupakkasista ja hentoisen lumipeitteen luomasta valkeudesta. Ihan vain jo omaa kotipihaakin katsoessa, on melkoisen vaikea uskoa että ensi viikolla vietetään joulua! Tänäkin aamuna satoi taas lunta, mutta jo iltapäivällä lämpötila kohosi plussan puolelle ja lumisade vaihtui räntä- ja vesisateeksi. Huomenna ei lumesta liene tietoakaan, joten vihreää on vaihteeksi taas luvassa, mutta joulun kunniaksi, ainakin omalla pihalla, myös ripaus punaista ja hopeaa ;)

Kotonakin tämän joulun pääväreinä ovat valkoinen ja vihreä, sekä ripaus punaista ja hopeaa ;)

Koiruudet ovat tyytyväisiä eloonsa ja oloonsa keleistä ja väreistä huolimatta, mutta kyllä lumi ja pakkanen ovat näidenkin kavereiden mieleen :)

Ja tämä pikkumies haluaisi taas pitkästä aikaa päästä kierimään hankeen "lumienkeleitä" =D

Eilinen arkivapaani (torstai näyttää jo vaihtuneen perjantaiksi) sujui touhukkaasti ja tosi nopeasti. Siinäpä hyvä syy siihen, miksi kirjoitan vasta tähän aikaan illasta (tai yöstä) tätäkin postausta. Kotona mm. siivosin kaksi lipastoa sekä eteisen vaatekomeron, maalasin yhden seinän, trimmasin pikkukoiruuden turkin, jonka jälkeen oli luonnollisesti imuroinnin vuoro ;) Tein reippaan ja rentouttavan metsälenkin siskon sekä kolmen koiran kanssa ja kävin kuopuksen kanssa huonekalukaupassa (joulu) ostoksilla. Pikkuhiljaa hänenkin viehättävä ja viihtyisä ensikotinsa alkaa olla viimeisiä viilauksia vaille valmis ♥ 

Tänään perjantaina taas takaisin oikean palkkatyön pariin iltavuoroon, joten nyt jos koskaan on syytä mennä nukkumaan. 

Toivotan teille kaikille mitä ihaninta viikonloppua ja viimeistä adventtia. 

Kaikesta kiireestä huolimatta levollisin ja jouluisin mielin

-ansku-

Rohkeat ja reippaat

Puiden latvustot taipuvat tuulenpuuskien iskiessä niihin voimalla, vettä sataa kaatamalla ja ympärillä humiseva metsä on sysimusta. Kahden otsalampun valokiilat ovat ainoat valonpilkahdukset, jotka valaisevat siskoni ja minun kulkua kapealla metsäpolulla. Välillä puiden ja pensaiden uumenista kuuluvat rasahdukset saavat säpsähtämään.

Koirilla on hauskaa kun ne saavat juosta vapaina ja pistää välillä keskenään painiksi. Uskon että niistä on myös jännittävää haistella metsän uumenista nenään leijailevia hajuja. Aina niiden jähmettyessä paikoilleen ja tuijottaessa kohti pimeää, tiheää metsikköä, nousevat ainakin meikäläisen niskavillat välittömästi pystyyn.

Onneksi koiramme ovat tottelevaisia ja tulevat kiltisti luoksemme kun niitä kutsumme. Jostain syystä nekään eivät pilkkopimeällä etäänny kauas, vaan pysyttelevät enimmäkseen näköetäisyydellä eli tässä tapauksessa otsalampun valokiilan päässä meistä.

Mukavampaa pimeässä, mutta puhtaassa ja raikkaassa metsässä on silti kävellä, kuin likaisilla kaupungin kaduilla autojen pakokaasuja haistellen. Yksin en kuitenkaan sysimustaan metsään uskalla lähteä, mutta onneksi siskon ja minun työvuorot osuvat joskus yksiin, niin että pääsemme yhdessä olemaan rohkeita ja reippaita ;)

Ohutkin lumipeite olisi aika kiva, eikö vaan?

Jos jollekin heräsi kysymys miksi emme pyydä miehiämme mukaan rämpimään pimeään ja märkään metsään, niin voin kertoa että pyydetty on. Ei kuulemma kiinnosta :)

Rauhallista ja rentouttavaa perjantai-iltaa!

-ansku-

Myrskyä ja mustaa jäätä

Marraskuun lopun ja tämän joulukuun alun tulen muistamaan todella pitkään ainakin näistä kovista ja jopa myrskyisistä tuulista, jotka ovat nostaneet meriveden ennätyskorkeisiin lukemiin ja katkoneet sähköjä lukuisista kotitalouksista, omamme mukaanlukien. Tulen myös muistamaan ne hetket, kuinka aamuvarhaisella tai iltamyöhään tuttuakin tutumpaa työmatkaa ajaessani tie onkin osoittautunut monessa kohtaa vaarallisen liukkaaksi. Ei parane siis hetkeksikään uppoutua omiin ajatuksiin tai antaa silmäluomien lupsahdella, sillä silloin autoilijaa, myös tällaista hieman kokeneempaakin, viedään helposti kohti ojanpohjaa.

Tälläkin hetkellä tuuli kolisuttelee peltikattoa ja saa kovissa puuskissa ikkunat ritisemään. Lunta edelleenkin kaipaan valoa tuomaan, mutta vielä sitäkin enemmän kaipaan tietenkin ihanaa ja niin armasta aurinkoa. Ilokseni pääsinkin tänään pitkästä aikaa nauttimaan ulkoilusta aurinkoisessa säässä, ja koirien sekä itseni lisäksi ulkoilutin tietenkin myös kameraa. Kovin korkealle aurinko ei tähän aikaan vuodesta nouse, kuten hyvin tiedämme, joten mitään kovin valokylläisiä, eikä kirkkaita kuvia ole luvassa. Toisaalta, eivät nämä kuvat kovin jouluisiltakaan näytä ;)

Huomenna iltavuorossa hoidan erityisen kiitollisin mielin urheita sotiemme veteraaneja, päivänsankareita, ja kotiin päästyäni sytytän kynttilän oman sotaveteraanipappani kunniaksi ♥

Ihanaa itsenäisyyspäivää itsekullekin ihanuudelle! 

-ansku-

Paatin paketointi

Olimme tänään, viikon ainoana vapaapäivänäni, peittelemässä paattiamme hyvin lämpimässä, mutta sitäkin tuulisemmassa säässä. Hieman oli haasteita kahden ison pressun kanssa, joista päällimmäinen painaa vielä melkoisen paljon, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tämä olikin jo toinen kerta, kun tänä syksynä tämän homman teimme, sillä paattimme siirrettiin välillä lämpimään halliin, missä kölin ja pohjan välinen sauma korjattiin ja maalattiin. Ensin tämä pohjatyökin oli tarkoitus jättää kevääksi, mutta silloin on tarkoitus uusia seinäverhoilut, joten oli parempi tehdä toinen näistä hommista hyvissä ajoin pois alta. Halliin on myös enemmän tungosta keväällä, jolloin uuden kauden aloituskin saattaisi viivästyä ihan turhan paljon. Ja sehän ei tietenkään ole toivottavaa ;)

Nyt voin omalta kohdaltani sanoa että mennyt kausi, venettä myöten, on paketissa. Itse suuntaan välittömästi katseeni kohti lähestyvää joulua ja sen myötä ystävien ja rakkaiden läheisten kanssa vietettävään yhteiseen, kiireettömään aikaan. Kotiakin täällä jo laittelen jouluisempaan asuun ja kynttilöitä polttelen päivittäin hämärän tullen......... siis melkein jatkuvasti =D

Pihan ilme muuttuisi huomattavasti kauniimmaksi ja jouluisemmaksi, jos olisi edes pikkuisenkin lunta. Toivotaan että sitä viimeistään jouluaattoon mennessä saadaan.

Tunnelmallista marraskuun viimeistä viikonloppua ja ensimmäistä adventtia ♥ 

Sininen sunnuntai

Tämä päivä ei tuntunut valkenevan kunnolla ollenkaan. Sininen oli päivän pääväri, mutta hieman kullanhohtoista kimallusta näkyi sentään veden pinnassa aina auringon pilkistäessä pilvien lomasta.
Kävelimme 1,5 tuntia koirien kanssa tarpoen ristiin rastiin rannan tuntumassa kulkevia metsäpolkuja. Harjoittelimme pentukoiran kanssa myös luoksetuloa ja paikallaanoloa. Jälkimmäinen ei energiseltä ja malttamattomalta pennulta onnistunut ollenkaan, mutta ehkä se jo muutaman vuoden harjoittelun jälkeen pystyy olemaan aloillaan pitempään kuin sekunnin tai kaksi ;)
Ainuttakaan onnistunutta kuvaa en onnistunut koiristakaan ottamaan, niin kovaa vauhtia ne juoksivat ja riehuivat, eikä tuo rajallinen, sinertävä päivänvalokaan auttanut asiaa.  Nooh, ehkä jo muutaman vuoden harjoittelun jälkeen minäkin onnistun näissä olosuhteissa ottamaan parempia kuvia ;)

Ulkoiluun sää oli mitä parhain ja lohdullista oli nähdä auringosta edes pieniä pilkahduksia, kuin lupauksia tulevista aurinkoisemmista ja valoisammista päivistä.

Suloista sunnuntai-iltaa täältä kullanhohtoisen kynttilänvalon keskeltä

-ansku-

PS. Suureksi ilokseni huomasin, että olen saanut elämäniloisen, oikean "valon lapsen" Beate56:n lukijakseni. Tervetuloa mukaan Tuuliin ja Tyrskyihin ♥

Mustaa ja valkoista

Taas on viikko vierähtänyt kuin huomaamatta, sillä töitä on ollut meikäläisellä nyt niin paljon, etten juurikaan ole ehtinyt enkä jaksanutkaan koneella olla. Parasta tässä on kuitenkin se, että sain jo tietää jouluun asti kaikki tulevat vuorot ja vapaat, joten vihdoinkin voin suunnitella elämää enemmän kuin päivän tai pari eteenpäin. Ihanaa!
Pikkupakkasia ja lumisadetta odotan jo kovasti, sillä tämä harmaus ja jatkuva kuratassupyykki ei pidemmän päälle jaksa kauheasti innostaa. Niin ja innolla odotan toki myös pentukoiran reaktiota kun se ensimmäistä kertaa elämässään näkee lunta ♥

Kuvaaminenkin on jäänyt todella vähälle viimeisten viikkojen aikana, sillä kelit ja aikataulut ovat olleet meikäläiselle aivan liian haasteelliset.

Soitin tänään isälleni ja otin puheeksi eräät todella vanhat mustavalkokuvat joita hän on koneelleni joskus tallentanut ja sain häneltä luvan laittaa niitä tänne blogiinkin. Ensimmäiset viralliset ja totiset "pönötyskuvat" on otettu joskus Suomen itsenäistymisen aikoihin ja taisi kuulua asiaan että kuvissa ei missään nimessä saanut hymyillä ;) Loput, ehkä hieman rennommat ja luonnollisemmat kuvat ovat peräisin 40- ja 50- ja 60 -luvuilta. Kuvakoot ja -suhteet vaihtelevat myös melkoisesti, johtunee sen ajan kameroista ja filmeistä? En tiedä. Mustavalkoisuus sentään yhdistää, ja se pönötys ;) Muutamaa sivullista lukuunottamatta näissä kuvissa esiintyvät henkilöt ovat siis isäni ja hänen lähisukulaisiaan.

Ja kukahan tämä tiukkailmeinen mutrusuu lieneekään? ;)

Kyllä koira koiran tuntee! Ensimmäinen koiruutemme jo tiesi miten tämän tuittupään saa leppymään ja suun hymyyn.

PS. Pakko tunnustaa että viritin tänään joulu- tai kaamos- tai mitkälienee -valot pihakeinuun ja terassille. Eipähän ole enää yhtään niin pimeää kuin eilen ;)